Huoneen Syyllisin Mies

Neljäs Syyllisyys-fest oli sekä taloudellisesti että taiteellisesti onnistuneinen tähän asti järkätyistä. Kattauksen puolesta jatkoimme samaa "toisessa salissa möykkää, toisessa melodiaa"-linjaa. Lähiesiintyjinä paikalla olivat lisäksemme Jännite ja Piehing PRKL. Kauempaa taas saapuivat Arseeni, Taikatalvi ja Luutarhatontut. Esiintyjistä erityisesti Arseeni tuntui tuovan keikoillemme epätyypillisen nuorta yleisöä paikalle, mikä oli ilo nähdä. Hienoa että agressiivinen möykkä vetää puoleensa edelleen uusia kuulijoita.

Täysin ongelmatonta tapahtuman järjestäminen ei tälläkään kertaa ollut. Perinteiseen tyyliin vähintään yksi bändi joutui perumaan keikan ennen tapahtumaa. Tämän lisäksi allekirjoittanut oli koko edellisen viikon kärsinyt poikkeuksellisen ikävästä kuumetaudista, minkä vuoksi vielä keikka-aamunakin oli arvailujen varassa pystynkö edes tulemaan paikalle. Lopulta pääsin kuitenkin paikalle, mutta luovuin suosiolla bändiruokien valmistuksesta yleisen hyvän vuoksi. Onneksi siihenkin saatiin uudet kokit lyhyellä varoitusajalla. Kiitokset Maxille ja Anulle.

Tapahtuma toimi taas myös levynjulkkarikeikkana. Settimme olikin ladattu täyteen biisejä "Eläviltä koneilta" ja ne tuntuivat saavan heti suopean vastaanoton. Kaverit löysivät musiikista yhtymäkohtia ainakin Mana Manaan sekä Rattukseen. En osaa sanoa vertailukohtien läheisyydestä, mutta otimme ne vastaan kehuna. Keikan loppuilta oli taas tyypillistä kaaosta ja sekoilua. Henkilöt, nimet ja keskustelut välähtelivät keskenään. Aina välillä joku kaveri tuli moikkaamaan kun joku kiitti keikasta ja sanoi lähtevänsä kotiin. Lopulla paikalla oli vain pari pallinaamaa juomassa kaljaa ja minä edelleen kurkkutäytisenä menossa nukkumaan, lähestulkoon valmiina huomisen koitoksiin, joista lisää Alakulttuuritalo Kramsun historiikissa.

Festarin kattaus:

Väärä käännös Vetelin Kirkkotanhualla. Ajellaan pikkuteitä pitkin epämääräisiin suuntiin yrittäen päästä takaisin päätielle. Yhtäkkiä edessä on liikenteenohjaaja; edessä on autonäyttely. Ohjaaja puhuu hämmentäviä radiopuhelimeen. Parempi kääntyä takaisin. Tämän vuoksi keikkamatkoille varataan ylimääräistä ajoaikaa.

Keikka on Tuurin nuoriseuran kylätalolla. Yläkerta on varattu bäkkäriksi, joten bändillä on kerrankin kunnolla tilaa ennen keikkaa. Kaljaa ja ruokaa on varattu enemmän kuin riittävästi. Mikäpä tässä on ollessa. Järkkäyksen puolesta homma on vedetty festarien kokoon nähden muutenkin todella huolella. Paikalla on päämiksaajan lisäksi erillinen monitorimiksaaja ja valomies.

Keikka on alusta asti sekoilua ja heilumista. Pogoaminen vaatii kuitenkin veronsa ja kolmannen biisin kohdalla Antin kitaran hihna katkeaa. Biisi saadaan kuitenkin vedettyä loppuun ja pelastava enkeli monitorimiksaajan muodossa on jo tulossa paikalle roudariteippirullan kanssa. Hätäratkaisu toimii parin biisin ajan, mutta Kodin loppupuolella teippaus pettää uudestaan. Nyt roudari vie koko kitaran mukanaan korjattavaksi. Pienen spekuloinnin jälkeen keikkasettiä muutetaan lennosta ja kahden biisin ajan Antti keskittyy heilumiseen, hyppimiseen ja huutamiseen. Pian miksaaja saapuu kuitenkin kädessään kitara johon on kääritty enemmän teippiä kuin laki sallii. Keikka saadaan vedettyä loppuun, yleisö hurraa ja kaikilla on hauskaa. Keikan jälkeen nainen tulee lavalle kädessään terveysside (käyttämätön) ja pyytää kaikilta nimikirjoitukset siihen mukanaan lupaus siitä että hän kehystää sen.

Kaiken kaikkiaan oikein onnistunut keikka.

Festarin kattaus:

Levyt joita kuunneltiin matkalla:

Paikalla tuntuu olevan päivällä päällä luova kaaos. Keikkamme jälkeen pitäisi olla DJ-setti, mutta kukaan ei tunnu tietävän kuka kyseinen DJ on ja onko hän edes tulossa paikalle. Emme siis tiedä keikkasettimme kestoa eikä kukaan muukaan tunnu tietävän. Järjestäjien asenne ongelmaan tuntuu olevan sopivan stressitön; soitelkaa niin pitkään kuin teidän setti kestää. Se passaa meille hyvin; eiköhän joku tule meitä potkimaan lavalta tarvittaessa.

Bäkkäri on kellarissa oleva saunatila pukuhuoneineen ja siellä meitä odottaa yllätys. Jo toista kertaa peräkkäin bäkkärillä on varattu bändeille useampi lava Lidlin olutta. Myöskin toista kertaa peräkkäin bändienemmistö on autolla liikkeellä eivätkä näin ollen ole juomiskunnossa. Ja se yhden hengen vähemmistökin on enemmän lonkeromiehiä.

Keikkaa odotellessa Antti voittaa bikinibingosta muovilapion. Kerrankin emme ole illan hämmentävin akti.

Keikka menee oikein mainiosti. Hieman etukäteen pelottanut lyhyt roudaus- ja miksausväli jäi katteettomaksi. Soitto kuului harvinaisen selkeänä. Mietin keikan ajan että yleisö alkaa olla ilmeisesti hieman väsynyt koko päivän bailaamisen jälkeen tai ehkä musiikki ei muuten vain iske tällä kertaa. Mutta keikan jälkeen yllättävän moni ihminen tuleekin kehumaan keikkaa. Totuttuun tapaan lavalta katsoen on välillä vaikea arvioida yleisön mietteitä. Biletys voisi jatkua pidempään, mutta tässä vaiheessa hikiset ja sääskien saalistamat soittajanrentut ovat sen verran väsyneitä että kaikki jatkavat omille teilleen. Toki kellokin on jo yli yhden vaikka sitä ei näin lähellä Juhannusta meinaa täysin hahmottaakaan. Lopuksi vielä pikaiset loppuspekulaatiot tulevista treeneistä ja yksi ilta on taas saatu maaliin.

Festarin kattaus: